Minne Milanon jälkeen?

Tasan viikko sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin. Kokemus oli kaiken kaikkiaan huikaisevan hieno ja noin yhdeksän kuukautta sitten päähänpiston seurauksena syntynyt idea reilun 42 kilometrin juoksemisesta sai arvoisensa päätöksen, kun onnistuin yllättämään itsenikin suorituksellani. Milanon sateisessa säässä käydystä kilpailusta en jälkikäteen muista juurikaan mitään, mutta fiilis oli koko matkan ajan mahtava. Kilpailun jälkeisten päivien lihaskivuista huolimatta olen vakuuttunut, että maratoonariurani urani ei jää tähän.

Monet ovat menneiden kuukausien aikana ihmetelleet sitä, kuinka sitouduin niin vahvasti "projektiini" ja välillä koko homma tuntui kummallisesta rakettitieteeltä. Viime elokuun jälkeen, jolloin tein päätöksen maratonille lähtemisestä, olen viettänyt hetken jos toisenkin juoksumatolla, sillä juokseminen Helsingin navakassa tuulessa ja räntäsateessa ei innostanut. Talven aikana viikkojen kohokohtia olivat kolmen tunnin mittaiset juoksumattolenkit useilla pääkaupunkiseudun saleilla. Kun jälkeen päin mietin noita viikottaisia sunnuntaituokioita kokoonpanolla, minä, lenkkarit ja juoksumatto, tajuan niiden merkityksen henkisen kantin kasvattajana. Maratonin juokseminen Milanon upeassa ympäristössä yleisön kannustamana tuntui uskomattoman helpolta verrattuna Espoon Sellon valomainosten tuijottamiseen monta tuntia putkeen.

Nyt, kun elämäni ensimmäinen maratoni on takana,  tuntuu valmistautuminen tuohon reilu kolme tuntia kestäneeseen urakkaan hiukan haikealta. Niinpä en aiokaan lupua maratoneista vaan tähtään entistä korkeammalle. Tarkkaa aikaa ja paikkaa maratonille nro 2 en ole päättänyt, mutta lähtöviivalle olisi tarkoitus asettua uudelleen vuonna 2013, tavoitteena kolmen tunnin alitus. Uskon, että pystyn tuon tavoitteen saavuttamaan, jos vain sitoudun tekemään töitä vähintään yhtä ahkerasti kuin tähänkin mennessä.

Viimeinen yhdeksän kuukautta on ollut aikamoinen projekti, johin olen saanut paljon tukea läheisiltä, perheeltä, kavereilta ja työtovereilta. Iso kiitos kaikille! Seuraavien kuukausien aikana aion nauttia kesästä Suomessa ja ulkomailla, treenata vaihteeksi kovaa myös kuntosalilla ja tehdä tarkempia suunnitelmia seuraavaa maratonia varten. Varmaa on, että juoksutossut tulevat ulkoilemaan jatkossakin paljon, luultavasti vielä enemmän kuin tähän mennessä.